Lastenkirja kääntäjän kädessä – Anna Sidorova ja Timo Parvela puhumassa lastenkirjallisuuden kääntämisestä

Jos yhden asian olen kirjallisesta instituutiosta elämäni varrella oppinut, niin se on tämä: kirjallinen julkisuus ei koskaan jakaudu tasapuolisesti. Tämä koskee tietenkin kirjailijoita. Kulttuurijulkisuuden valokeilassa paistattelevat harvat kynäniekat siinä missä monet lahjakkaat kirjailijat saavat jäädä yksin kotiin nuolemaan näppäimistöjään. Tai mitä ne kirjailijat nyt kotiensa rauhassa tekevätkään. Mutta mikä vielä epäreilumpaa: tuskallisen harvoin kirjallisuuspiirien kiinnostus kääntyy kerrassaan korvaamattomaan kirja-ammattikuntaan – kääntäjiin. 

Toki me lukulaiffia elävät tiedetään nää jutut. Kyllä vaan. Tiedämme, että kaunokirjallisuuden kääntäjät ovat huisin ammattitaitoista porukkaa. Tiedämme, että kaunokirjan kääntäminen tarkoittaa käytännössä teoksen kirjoittamista uudelleen. Tiedämme, että ilman kääntäjien mahdollistamaa kulttuurivaihtoa ja kirjavientiä nyhjöttäisimme kukin omassa maassamme keksimässä kirjapyörää yhä uudelleen ja uudelleen. 

Miksi silti niin usein unohtuu, että kääntäjät ovat kiinnostavia siinä missä kirjailijatkin? Ainakin itseltäni se tuppaa unohtumaan. Ja niiltä naistenlehtihaastattelijoilta, päivälehtikriitikoilta ja television viihdeohjelmatuottajilta ja messuohjelmasorvareilta, jotka kirjallista julkisuutta ohjailevat. 

Sitä iloisempi olen, että Lastenkirjainstituutti yhteistyökumppanien tuoella järjesti Tampereen yliopistolla tänä syksynä oivan Studia Generalia eli kaikille avoimen luentosarja otsikolla ”Lastenkirja kääntäjän kädessä”. Ja sitä surullisempi olen, kun en päässyt tuolle luentosarjalle kuin kerran. Aina oli jokin välttämätön meno juuri samaan aikaan, kun olisi päässyt kuulemaan kääntäjiä ja kirjailijoita käännösaiheen äärellä. Pöh ja höh. 

2.10 sentään onneksi pääsin touhukkaasti läppäreineni kaikkineni Tampereen yliopiston PinniB:n saliin 1097 eturiviin fanittamaan useita suomalaisia lastenkirjoja venäjäksi kääntänyttä Anna Sidorovaa sekä yhtä kolmannesta Kepler62-kirjojen kansainvälisestä tekijätriosta eli Timo Parvelaa. Oi autuutta! 

Anna Sidorova: ”Tatu ja Patu kääntäjän tarkkuudella”

Anna Sidorova on Viipurissa syntynyt ja Petroskoissa sekä Suomessa opiskellut kääntäjä, joka on kääntänyt jo vuodesta 2005. Sidorovan käännöksiin lukeutuu esimerkiksi Mauri Kunnasta, Timo Parvelaa ja Hannele Huovia. Esitelmässään ”Tatu ja Patu kääntäjän tarkkuudella” hän keskittyi kuitenkin otsikon mukaisesti kertoilemaan tämän Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luoman hulvattoman kummajaiskaksikon seikkailuista äiti Venäjällä. 

Sidorovan luento oli kiehtova katsaus kääntäjiimme maailmalla. Täällä mukavasti kotisohvalta blogatessa tuntuu hyvältä ajatella, että toiset ne ovat kiertäneet muutakin kuin tahkoa. Vaikka käännösasioita hoidetaan monesti lännen suuntaan agenttien (huom. nämä on eri agentteja kun ne joilla on tappolisenssi) kautta, on Sidorova neuvotellut kirjojensa käännöksistä mitä ilmeisimmin kiivaastikin. Tatun ja Patun matka Venäjän kirjamarkkinoille on Sidorovan mukaan ollut kuoppainen ja sarja on ennättänyt jo yhteensä kolmelle kustantajallekin. 

Erityisen jännittävää Sidorovan esityksessä olivat huomiot siitä, kuinka suomalainen ja venäläinen kuvitusestetiikka tuntuvat olevan törmäyskurssilla. Tämähän on toki yleistä, koska kuva on usein tekstiä kulttuurisidonnaisempaa. Usein lastenkirjallisuuden kohdalla kuvitus vaihdetaan teoksen matkatessa kulttuurista toiseen. 

Tatujen ja Patujen kohdalla kuvitus tuntuu kuitenkin herättäneen itänaapurissa syvää epäluuloa, suorastaan inhoa. ”Tuollaisia isopäisiä hirviöitä”, kertoi Sidorova erään kustantajan reaktioista Tatun ja Patun kieltämättä isohkojen piirrospäiden äärellä. Linda Bondestamin kuvituksia Sidorova kertoi yrittäneensä kaupitella venäläisiin kustantamoihin monesti, mutta turhaan. Jokin Bondestamin räväkän groteskissa tyylissä ei sovi venäläiseen lastenkirjamakuun. Tästä olisi kiinnostavaa kuulla lisääkin. Onkohan esteettisiä makuja vertailevaa kuvakirjatutkimusta aiheesta ikinä tehty? 

Myös venäläiset ikärajaluokitukset aiheuttavat hämmästystä suomalaiseen vapaamielisyyteen tottuneessa. Vilkaiskaapa vaikka tuosta alta Sidorovan powerpoint-esityksestä ikuistamaani kuvaa, jossa venäjänkielinen Katerina Janouchin ja Mervi Lindemanin Mistä on pienet vauvat tehtyon saanut kanteensa kuvakirjalle hupaisan korkean ikärajan 18. Mahtaako sanoma olla ajankohtainen enää täysi-ikäisille?

Sidorovan esityksessä havainnollistui hauskasti monia lastenkirjakääntämisen erityispiirteitä. Erityisen ongelmallisia kääntäjälle ovat sanaleikit ja niitähän Tatuissa ja Patuissa piisaa niin kuvan kuin sanankin tasolla. Miten itse kääntäisitte kuvassa näkyvät kaksi purkkia, joissa toisessa lukee ”tee” ja toisessa ”älä tee”? Tai miten käännetään ruokapöydän kyltit ”voinappeja” ja ”voivetskareita”? Ja miten ihmeessä kääntäisitte saippuapullon kyljessä komeilevan tekstin ”Juha mieto saippua”? Kyllä vaan olisi meikäläiseltä lentänyt käännöshanskat naulaan ja käännöskirves olisi uhannut vesilintua tuollaisten käännöspulmien edessä. 

Timo Parvela: Kepler62 – tutkimusmatka kirjoittamiseen ja kääntämiseen

Timo Parvela on yksi kirjailijaidoleistani ja olin ihan fiiliksissä, kun vielä uskaltauduin vaihtamaan pari sanaa kirjailijan kanssa ennen tilaisuuden alkua. <3 Parvela ei esitelmöinyt, vaan häntä haastatteli Anne Ketola. 

Harmikseni en saanut Parvelasta kuin yhden onnettoman kuvan, jossa pönöttävä epätarkka miesoletettu voisi yhtähyvin olla Reijo Mäki tai Aleksis Kivi. Puhujapömpeli oli auttamatta edessä ja salin valaistus kehno. Höh. 

Parvela kertoili lopulta Kepler62-kirjojen käännösprosessista varsin vähän. Enemmän puhe kiertyi kansainväliseen yhteistyöhön, joka kyllä Kepler62-sarjan kohdalla onkin äärimmäisen kiinnostava ja monikielisyydessään tilaisuuden aiheeseen sopiva.  

Parvela kertoi kirjasarjan saaneen alkunsa yhdessä norjalaiskirjailija Bjørn Sortlandin kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Lukuharrastuksen hiipumisesta ja lastenkirjamyynnistä huolestuneet kirjailijat löivät yhteispohjoismaiset päänsä yhteen ja lähtivät kehittämään lapsilukijoita takuuvarmasti koukuttavaa kirjasarjaa. 

Kahteen maahan sijoittuva tekijätiimi tarjosi ainutkertaisesti valmiit tuplamarkkinat, eikä olekaan ihme, että kirjasarja on ollut valtaisa menestys. Kahden kustantamon yhteistyö on myös tarkoittanut markkinointiosaamisen ja markkinointiresurssien tuplaamista. Win win ihan kaikille.

Muihin maihin käännettäessä kirjasarjaan liittyy vielä eräs varsin kiinnostava seikka. Nimittäin Kepler62-sarjassa kuvittajan vaihto ei olisi mahdollinen. Sarjan kuvittaja Pasi Pitkänen on mukana teoksista tehdyissä sopimuksissa tasa-arvoisena tekijänä, eikä hänen kuvituksiaan saa muuttaa. Vaikea Keplereitä kyllä olisikaan kuvitella ilman Pitkäsen tummanpuhuvaa pelimaailmakuvitusta. Vaikka itsekin olen kuunnellut koko sarjan myös äänikirjana, vilisevät Pitkäsen kuvat silmissä jo kansikuvien kautta. 

Tähän päättyy raporttini käännösluennolta. Ja pian päättyy itse luentosarjakin. Nopeimmat ja Tampereella sijaitsevat ennättävät vielä tiistaina 9.10 kuuntelemaan suomentaja Heli Naskia ja kääntäjä Maria Pakkalaa. Jos et ehdi niin hei ei se mitään, pidetään vaan huolta että kääntäjät ja käännöskirjallisuus näkyy kirjamaailmassa enemmänkin, niin saadaan useamminkin kuulla näin kiinnostavia juttuja. 

Luennot voi myös katsella jälkikäteen tallenteina osoitteessa: http://lastenkirjainstituutti.fi/tapahtumat/studia-generalia.

Studia generalia -luentosarjan järjestää Lastenkirjainstituutti. Yhteistyössä järjestämässä Tampereen yliopisto, Goethe-instituutti,  WSOY:n kirjallisuussäätiö, Kirjallisuuden vientikeskus FILI, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL, Tampereen seudun työväenopisto ja Otavan Kirjasäätiö. Ohjelman löydät täältä: http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/lastenkirja-kaantajan-kadessa-yleisoluentosarja-alkaa