Karri Paleface Miettinen ja Kaisa Happonen: Revi se

Blogini ihkaekaksi kohdeteokseksi valikoitui mielivaltaisella satunnaisotannalla kuvakirjailija-käsikirjoittaja Kaisa Happosen sekä ihquvassariräppäri Karri Paleface Miettisen Revi se (WSOY 2018). Teos seikkailee jossakin tietokirjan ja runokirjan hämärillä välimailla ja on suunnattu nuorille. Vaan kylläpä se vaan tällaisen entisen nuoren ja aina innokkaan runonrepijänkin sydäntä lämmitti. Suosittelen ihan kaiken ikäisille.

Teoksen nimi on ovela sanaleikki. Revise englanninkielellä viittaa korjaamiseen, päivittämiseen, uudellenarvioimiseen ja kotosuomella nimi on tietenkin käsky. Revi se! Ja tätä käskyä ovat noudattaneet myös tekijät. Teoksen tekstit ovat toisia tekstejä repimällä, leikkaamalla, liimaamalla ja tussaamalla syntyneitä runoja. 

Revi se:n valokuvakuvitus kytkee tekstit arkisiin ja tunnistettaviin kuvioihin: ruutuvihon päälle, lattialle, kämmenelle. Kirja on kaunis, värikäs ja kiva selailtavaksi vaikka hipsterin sohvapöydälle. 

Joihinkin teksteihin kuvitus tuo tärkeitä lisämerkityksiä. Tsiigatkaa vaikka alla olevaa kuvaesimerkkiä. Siinä runon toiveikas tulevaisuuteen kurkotus saa rinnalleen runon alla hehkuvaa oranssia toistavan kuvan irtirepäistyistä laastareista. Ällön groteski ja vähän pelottavakin kuva vahvistaa runon kolmannen säkeen ajatusta: "hävinneen tilalle ilmestyi uusi". Haavaisen ja satuttavankin menneisyyden varaan voi rakentua parempi huominen ja hei c'moon - tulevaisuus on NYT! 

Revi se kokoelmassa viehättävää on kirjoittamisen prosessin näkyminen. Tekstin poetiikka on tässä mielessä kerroksista. Valmiiden runojen takaa kuultaa alati itse kirjoittamisen teko, joka on usein jopa kiinnostavampaa kuin runon lopputulos. 

Tässä suhteessa teos asettuu osaksi kokeellisen runouden kenttää, sen ymmärtämiseen voidaan käyttää menetelmällisyyden ja konseptuaalisuuden käsitteitä. Menetelmällisyys tarkoittaa runon tekovaiheessa valittua muodollista ja toistettavaa periaatetta. Tällaisia esitellään hiljan ilmestyneessä Menetelmällisen kirjallisuuden antologiassa, johon luulen, toivon ja uskon palaavani omassa postauksessaan myöhemmin. 

Revi se -teoksen valitsema menetelmä on cut-up, joka edellä mainitun teoksen määritelmän mukaisesti on: 

"Brion Gysinin ja William Burroughsin keksimä nimitys ja menetelmä, jossa teksti tehdään leikkaamalla ja uudelleenjärjestelemällä lähdeteksti."

Ja näinhän teoksessa juurikin tehdään. "Leikkasimme Hesaria, Imagea, Demiä ja iltakirjojamme sekä bongasimme sanoja kaupungilta. Irrotimme sanat ja järjestimme ne uudelleen. Tai jätimme näkyviin ainoastaan sen mitä halusimme", kertovat tekijät teoksen esipuheessa. Osin teos käyttää myös blackout poetrya, jossa tussataan piiloon osa sanoista. 

Entä sitten konseptuaalisuus? Kuten arvon kollegani Juri Joensuu menetelmällistä kirjallisuutta käsittelevässä väitöskirjassaan Menetelmät, kokeet, koneet (oiva väikkäri, googleta ja lue!) huomauttaa, konseptuaalisuus siirtää huomion lopputuotteesta sen taustalla olevaan tekoon, ideaan tai kysymykseen. Ja näin todella Revi sen kohdalla tapahtuu. 

No mikä on kirjan idea? Revi se osoittaa, että (ja nyt siteeraan takakantta) Maailma on täynnä sanoja. Ota ne käyttöön.

Tällainen sanoma puhuttelee ainakin meikäläistä. Kolahti ja lujaa! Ajatus on runokapinallinen. Maailman sanoihin ei tarvitse tyytyä, ne voi leikata ja liimata ihan uuteen uskoon. Maailma muuttuu sanaruno kerrallaan. Teos myös kannustaa lukijoita omaan runoiluun. Hashtagilla #revisekirja kansia myöten varustettu teos tuntuu lupaavan, että tekijät lukevat aika-ajoin myös nuorten (ja kröhm... nuorehkojen) lukijoiden omia tuotoksia. 

Tästä inspiroituneena pakotin puolisoni eräänä iltana revise-talkoisiin.

Materiaali valikoitui helposti. Meille oli saapunut postitse yhden Helsingin kirjamessukatalogin sijaan kokonaiset neljä kappaletta. Niinpä päätimme laittaa katalogit lihoiksi, eikun runoiksi. 

Runoilijan välineet olivat yksinkertaiset. Sakset ovat cut up-runoilijan tärkein ase. Liimapuikostakin voi olla iloa. 

Joku voisi kysyä, miksi runon kehyksen alla seikkailee  Hjallis,
mutta hän on tässä olennainen osa teoksen sanomaa, joka jääköön
lukijan tulkittavaksi.

Revise-runoilu oli huisin hauskaa ja samalla messuohjelman kliseet ja ylisanat alkoivat todenteolla ärsyttää. Revise-runoilu voi siis olla myös hyvä tekstianalyysin väline. 

Eli ei kun runoilemaan. Kirjastonhoitajan tyttärenä kuitenkin muistutan, että kirjaston kirjoja ei sitten leikellä ja sutata! Muuten runoillaan kun ellun kanat, mutta siinä kulkee runoilun raja.