Seurapiiritoimittajanne Vanhan kirjallisuuden päivillä: Annikin runofestivaalin tarina, kustantamo Helmivyön kuulumisia ja tapahtuma antikvariaatin omistajan silmin

Pääskysistä ja Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivistä ei päivääkään. Kesä ei nimittäin tunnu kesältä ilman jokavuotista pyhiinvaellusta Sastamalaan, entiseen Vammalaan, jossa kirjan-, kulttuurin- ja leppoisan kesätapahtumisen ystävät kokoontuvat hypistelemään vanhoja kirjoja ja kuulemaan sanaa. Siis kirjallisuuspuhetta, ei mitä tahansa sanan helinää ja sanan säilien kalinaa.

Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin ensi kertaa jo 1985, – kirjallisuustapahtumiemme kunniakkaita dinosauruksia siis. Tuhannen kävijän pikkutapahtumana startannut kaksipäiväinen festivaali vetää nykyään vuosittain noin 15000 henkeä. Kyllä siinä kahvia, kalasoppaa ja kirjaa kuluu, kun tämä väki valtaa Sylvaan koulun ja koulun pihaan pykätyn ison ohjelmateltan.

Tapahtuman sydän on vanha kirjallisuus: antikvariaatit, joiden houkuttelevasti kellastunut anti täyttää koulun käytävät. Tapahtuman nimestä huolimatta saatavilla on myös uutta kirjallisuutta. Sylvaan koulun yläkerta on perinteisesti kustantamoiden sekä kulttuuriyhdistysten hallussa. Harvapa tästä tapahtumasta poistuu tyhjin lukevin käsin.

Tapahtumaa järjestää yhdistys Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry., jota johtaa itse Leena Majander-Reenpää. Ohjelmasta vastaa erityinen ohjelmavaliokunta, jonka johdossa häärii tänä vuonna kustantaja Touko Siltala. Tapahtumaa järkätään siis asiantuntevin aivoin.

ANNIKILTA KAJAHTAA

Itselleni ohjelman kohokohta tällä lauantaisella visiitillä oli kirjallisuusaiheinen elokuva: Aimo Hyvärisen ohjaama dokumenttielokuva Kotipihan kulttuurifestivaali – Annikin runofestivaalin tarina.

Jos Vanhan kirjallisuuden päivät on rakas tapahtuma niin onpa vaan kyllä Annikin runofestivaalikin. Annikki on  runokansa Woodstock, kuten festivaalin taiteellinen johtaja ja kaikkien tamperelaisten tuntema runoilija J. K. "Jysky" Ihalainen festivaalia dokkarissa luonnehtii. Nykyään joka toinen vuosi järkättävillä festareilla koetaan aivot nyrjäyttäviä ja tajuntaa avartavia runoesityksiä, runoperformansseja, musiikkinumeroita ja kaikenlaista muuta poikkitaiteellista ihanuutta.

Ennen elokuvan esitystä Hyvärinen kertoili leffan taustoista. Ohjaajalla oli leffantekoon ryhtyessään käytössään satatuntinen materiaalimassa vuosien ajan karttunutta videoaineistoa, jota dokumenttiin sai käyttää mielinmäärin. Aiheen pariin Hyväristä inspiroi halu tavoittaa pala siitä umpihangesta, jota kulttuurityöksikin kutsutaan.

Vasemmalla ohjaaja Aimo Hyvärinen, takana elokuvatähti Jysky Ihalainen, edessä oikealla leffastara Simo Ollila

Dokkari tavoittaakin osuvasti suomalaisen kulttuurityön ruohonjuuritason, joka usein tavalliselta festarikävijältä jää piiloon. Annikin miljöö on ainutlaatuinen puutalokortteli Tampereen Tammelassa ja kuten dokkarista nähdään, festivaali edellyttää asukkailta ja talkoolaisilta valtavaa työponnistusta. Dokkarilla nähdään, kuinka runofestari rakentuu hiljalleen pala palalta. Yhden päivän juhlaa varten tarvitaan kuukausien ohjelmasuunnittelua, esiintyjien järjestämistä paikalle, rahananontaa, visuaalista suunnittelua, lavan pystytystä ja leipomistalkoita. Ilman tuottaja Simo Ollilan ja muiden asianosaisten valtavaa työpanosta, ei meillä olisi ihanaa runontäyteistä kesäpäivää. Kiitos teille!

Seuraavan kerran elokuva on nähtävissä Runokuu-tapahtumassa Helsingissä leffateatteri Orionissa 25.8. ja Simo lupaili sitä nähtäväksi myös ensi kesän Annikilla. Näitä odotellessa katsokaapa leffan traileri täältä: https://www.youtube.com/watch?v=joRsIlJ0LwM

Kävin myös kuuntelemassa Kirjateekin, jossa kirjailijat Antti Nylen ja Aulikki Oksanen olivat etukäteen valinneet luettavaksi katkelmia kirjoista, joita sitten esittivät näyttelijät Anna Valpuri Kankila ja Jussi Lehtonen. Kiva konsepti tämäkin. Myös presidentti Tarja Halosen haastattelua yritin käväistä kuuntelemassa, mutta turha toivo, koulun juhlasali täyttyi ja varhaisessa vaiheessa Tarja-faneista ja muut saivat jäädä ulkopuolelle lohduttautumaan miten parhaiten taisivat.

Onneksi tapahtuma ei ole kiinni ohjelmasta, vaan myös tuttujen tapaamisesta ja hyvästä seurasta. Itselleni pitkäaikaisin Vanhan kirjallisuuden päivien kävijäkaveri on äiti:

Uskottavat bloggaajat menevät kirjallisuustapahtumiin aina äitinsä kanssa

MITÄ KUULUU HELMIVYÖ-KUSTANTAMOLLE?

Koska Vanhan kirjallisuuden päivissä on kyse myös kirjojen myynnistä, katsoin asialliseksi pyytää haastatteluja parilta tämän puolen asiantuntijalta. Ensinnä nappasin haastatteluun tutun kirjailija-toimittaja-kustantaja Juri Nummelinin. Tämän miehen osaamista kirja-alalla on vaikeaa tiivistää yhteen titteliin, itse hän käytti määritelmää "kirjallinen säheltäjä". Hieno ja kuvaava titteli kyllä, joskin Jurin tekemisistä on tuloksena kyllä aika paljon muutakin kuin sähellystä.

Juri on Vanhan kirjallisuuden päivien pitkäaikainen kävijä ja löytyykin ilokseni joka kesä teltasta myymästä vanhaa kirjallisuutta yhdessä isänsä Matti Nummelinin kanssa. Mukana myynnissä oli messuhinnoin myös Jurin oman kustantamon Helmivyön kirjoja. Helmivyö-kustantamo on Jurin omien sanojen mukaan "marginaalinen yleiskustantamo", jonka valikoimiin lukeutuu erityisesti suomalaisen osin unohtuneen viihde-, kioski- tai marginaalikirjallisuuden uudelleenjulkaisut:

 – Rakastan ideaa siitä, että joku toimittaa tällaisesta materiaalista laadukkaan uudelleenjulkaisun ja se on sellaista mitä Suomessa ei juurikaan tehdä. Olen seurannut amerikkalaista ja englantilaista pienkustantamotoimintaa pitkään, ja siellä tällaista julkaisutoimintaa on paljon. Jotakin tällaista halusin kustantamoa perustaessa tuoda Suomeenkin.

Tulevaisuudessa kustantamo tulee laajentamaan elokuva-aiheisen kirjallisuuden julkaisemiseen, joka niin ikään on alue, jota ei tällä hetkellä juurikaan kustanneta.

Nyt tarjolla Nummelinien pöydässä oli esimerkiksi Jurin omaa artikkelikokoelmaa Lisää sotaa sutinaa ja seikkailua, joka jatkaa vuonna 2014 ilmestyneen artikkelikokoelman linjoja. Molemmat valottavat Suomen kirjallisuuden historiaa kaanonin laitamille jääneen viihdekirjallisuuden kautta: mukana on kauhua, seksiä, jännityksiä ja länkkäreitä. Saatavilla oli myös Minna Canthin novelleja sisältävä Ompelija ja muita kertomuksia. Teos sisältää Canthin lehdissä ja albumeissa julkaistuja kertomuksia, joita ei pitkään aikaan ole ollut saatavilla. Valikoimaan kuului myös toimittaja Pekka Hakalan kaksi Finnwest-tarinaa 1980-luvun alusta. Alla kuvassa näemme Jurin käsissä keräilyharvinaisuuden: Härmäläistä dynamiittia -kirjan nimi oli ensimmäisissä painoksissa päättynyt ä-kirjaimeen oikeaoppisen a:n sijaan. Kukahan onnekas ostaa tämän kappaleen:

Helmivyön kirjat tehdään matalalla profiililla ja tarvepainatuksella. Vanhan kirjallisuuden päivät on ainoa paikka, jossa kustantamon kirjat ovat näin laajalti fyysisesti esillä. Juri valitteli, että esimerkiksi  Helsingin kirjamessujen standit liikkuvat pienkustantajan vinkkelistä tähtitieteellisissä summissa. Kustantamon kirjoja saa kuitenkin esim Adlibrikselta tai Bookysta. Tarjontaan voi tutustua täällä: http://kustantamohelmivyo.blogspot.com


VANHAN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄT ANTIKVARIAATIN VINKKELISTÄ

Sain houkuteltua haastateltavakseni vielä Helsingin antikvariaatin Tapani Pitkäsen, joka kauppasi rouvansa kanssa kirjallisuutta Sylvaan koulun alakerrassa. Helsingin antikvariaatti nimi on tällä yrityksellä ollut käytössään vasta kuukauden. Aikaisemmin kauppaa käytiin nimen Living Doll -alla ja joka puolestaan oli aikaisemmin Pitkäsen vaimon antiikkiliikkeen nimi.

Toimintaa antikvariaatilla on takana reilu kymmenen vuotta:

– Kaikki lähti alkuun samoin kuin useilla antikvariaatin pitäjillä, että on ihminen joka rakastaa kirjoja tai jolle kertyy niitä liikaa kirjahyllyyn ja on pakko miettiä, miten niitä saisi vähennettyä että mahtuu uusia tilalle. Tilaisuus tähän tarjoutui, kun vaimo perusti antikvariaatin ja tajusin, että täällähän voin alkaa myydä kirjojani pois.

Profiililtaan Helsingin antikvariaatti on keskittynyt lähes kokonaan tietokirjallisuuteen. Valikoimiin kuuluu erityisesti Pitkäsen omiin harrastuksiin liittyvää kirjallisuutta: sukututkimusta, paikallishistoriaa, taidekirjoja, ortodoksista uskontoa käsittelevää kirjallisuutta. Kaunokirjallisuutta mukana on vain valikoidusti. Yhdeksi antikvariaattiyrittäjän työn hienoksi puoleksi Pitkänen mainitseekin mahdollisuuden keskittyä aihepiireihin, jotka kiinnostavat itseä.

– Haluan aina tietää jotakin niistä kirjoista, joita itse myyn, ettei vain tule asiakas kysymään kirjoista ja sitten en osaisi kertoa. Tunnen myymäni kirjat hyvin, sillä usein ne ovat peräisin omasta hyllystäni. Tiedän teoksen taustat ja osaan usein kertoa lisää alastakin. Mielestäni tämä on alan rikkaus.

Pitkäsen mukaan antikvariaattien myyjien ja ostajien välillä vallitsee erityinen suhde ja usein asiakkaan ja myyjän välillä keskustellaan kirjasta eri tavoin kun uusien kirjojen myymälöissä. Pitkäselle itselleenkin aikanaan divareiden ahkerana kiertelijänä hyvä suhde henkilökuntaan sai palaamaan yhä uudelleen ostoksille kyseiseen liikkeeseen.

– Vanhan kirjallisuuden ystävät eivät halua tulla vain ostamaan, vaan haluavat tulla myös juttelemaan kirjallisuudesta. Siksi on tärkeää olla itse innostunut ja tuntea aihepiiri.

Pitkäsen mukaan vanhan kirjan kauppa on vaikea bisnes ja monia kivijalkakauppoja on Suomesta kuollut. Helsingin antikvariaattikin toimii lähinnä netissä ja silloin tällöin livenä Vanhan kirjallisuuden päivien kaltaisissa tapahtumissa.

PENTTARITKIN LÄHESTYVÄT!

Suomi on tuhansien järvien ja kirjallisuustapahtumien maa. Usein tapahtumat ovat hiukan hassusti jakautuneet eri ikäryhmien suosimiksi. Annikin ja Runokuun kaltaiset häppeningit vetoavat nuoreen taideväkeen, kun taas Vanhan kirjallisuuden päivät on vanhemman väen suosiossa. Ja mikäpä siinä, mutta ainakin minusta on mukavaa sukkuloida kaikissa ja nautiskella välillä vähän rauhallisemmastakin menosta. Suomen nuoriso – menkää rohkeasti Vanhan kirjallisuuden päiville – maailma avartuu! Suomen keski-ikäistyvät kolmikymppiset (esim. minä) menkää rohkeasti  Vanhan kirjallisuuden päiville – siellä tuntee olonsa hitsin nuoreksi :D

Vanhemman kirjaväen ja minun suosikkeihin kuuluvat myös heinä-elokuun taitteessa Urjalassa järkättävät Pentinkulman päivät. Sylvaan koulun yläkerrasta bongasinkin Pentinkulman päivien standin, jossa Väinö Linna seuran toimelias puuhanainen Anneli Niinimäki jakoi tulevien päivien ohjelmaa ohikulkijoille. Tähän kuvaan tähän tunnelmaan lopetan raporttini täältä tänään. Mene hyvä ihminen kirjallisuustapahtumaan!